Historiaa: Kirjallisia viitteitä hypnoosiin on kiinalaisen lääketieteen isän, Wong Tain (2600 eKr.) kirjoituksissa ja Hindujen Veda-kirjoissa (n 1500 eKr.). Lönnrotin keräämän kansanperinnetietouden monia tapahtumia ja ilmiöitä voidaan tulkita transsi-ilmiöiksi ja Kalevala on täynnä suoria ja epäsuoria suggestioita. Länsimaisen hypnoosin isänä pidetään lääkäri Franz Mesmeriä (1734 – 1815), joka varsin suggestiivisen ilmapiirin vallitessa 'siveli' käsien liikkeillä potilaansa transsiin. Brittiläinen silmälääkäri James Braid (1795 – 1860) huomasi, että pyytämällä potilasta tuijottamaan johonkin pisteeseen ja antamalla uneen johdattavia suggestioita saadaan potilas hypnoositilaan. Kirurgi James Esdaile (1808 – 1859) raportoi tehneensä satoja leikkauksia hypnoosipuudutuksella. Ranskalainen Emile Coué (1857 – 1926) korosti, että hypnoosissa on kysymys itsehypnoosista ja että itsesuggestiot toimivat yhtä hyvin kuin toisen antamat.
Hypnoosikäsitystä ja hypnoositerapian olemusta on merkittävästi laajentanut amerikkalainen lääketieteen tohtori Milton H. Erickson (1901 – 1980). Hän käytti työssään taitavasti nonverbaalin viestinnän keinoja, äänensävyjä, epäsuoria suggestioita ja kielikuvia. Hänen kielenkäyttöään on analysoitu monissa kirjoissa ja hänen työskentelytapansa loi käsitteen 'ericksonilainen hypnoosi'. Suomessa ensimmäiset suomenkieliset hypnoosikirjat ilmestyivät 1800-luvun lopulla ja 1920-luvulla oli markkinoilla jo useita alan suomenkielisiä kirjoja.
Hypnoosikäsitystä ja hypnoositerapian olemusta on merkittävästi laajentanut amerikkalainen lääketieteen tohtori Milton H. Erickson (1901 – 1980). Hän käytti työssään taitavasti nonverbaalin viestinnän keinoja, äänensävyjä, epäsuoria suggestioita ja kielikuvia. Hänen kielenkäyttöään on analysoitu monissa kirjoissa ja hänen työskentelytapansa loi käsitteen 'ericksonilainen hypnoosi'. Suomessa ensimmäiset suomenkieliset hypnoosikirjat ilmestyivät 1800-luvun lopulla ja 1920-luvulla oli markkinoilla jo useita alan suomenkielisiä kirjoja.